Minä kun luulin, ettei tätä päivää ikinä tule. Ajattelin, että blogin kirjoittamisen sijaan alkaisin kirjoittaa vanhan ajan lukollista päiväkirjaa, jos tarve vaatii, mutta kuinkas ollakkaan, täällä minä olen kirjoittamassa elämäni ensimäistä blogimerkintää kaikille mahdollisesti tätä lukeville. Tällä hetkellä toivon, ettei tätä ikinä ketään lue, mutta miksi? Jos haluaisin kaiken tulevan tekstin olevan salaista ja vain minun luettavissa, oisin laittanut asetukset toisella tavalla. 

No, kerrotaanpa hieman minusta itsestäni. Nimeäni en paljasta, mutta voitte kutsua minua Miharuksi. En myös tule ikinä kertomaan omaan tarinaani liittyvien ihmisten oikeita nimiä. Minulla on 2-vuotias poika nimeltä TT ja avopuoliso Masa. Masa käy naapuri kunnassa töissä viitenä päivänä viikossa ja minä olen pojan kanssa kotona. Satunaisia työtunteja teen kylämme ainoassa baarissa. Tai onhan se myös ravintolakin. Tosiaan, KYLÄMME! Asukkaita noin 3500. 

Toukokuussa meidän avoliitto muuttuu yhdellä kirjaimella avioliitoksi. No liittyyhän siihen muutakin. Sormukset, valat, juhlat. Niitä suunniteltu kohta vuoden päivät ja nyt ollaan jo saman vuoden puolella. 17. on tuo tärkeä päivä. Yllättävän hankalaa yrittää suunnitella 80 hengen juhlia kaikkine koristeineen, ruokineen ja viinoineen 5000 € budjetilla. En uskonut, että rahaa uppoisi niin paljon. 

Mutta luulen, että jatkan toisella kertaa häitteni kertomisesta. Nyt TT alkaa riehumaan siihen tyyliin, että ulkoilu on paikallaan.